Julkisia hankintoja koskevat menettelyt perustuvat EU-sääntelyn asettamiin puitteisiin, jotka jättävät jonkin verran tilaa erityisille kansallisille täytäntöönpanosäännöille. Tämä aiheuttaa useita merkittäviä eroja kansallisten lainsäädäntöjen välillä (esim. poissulkemisperusteet, poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen käsittely, valintaperusteet). Ottaen huomioon alan erityispiirteet, jotka voivat vaihdella maittain, EU:n puitteiden olisi kuitenkin oltava joustavat ja jätettävä jäsenvaltioille liikkumavaraa.
Nykyisessä lainsäädäntökehyksessä ei puututa riittävästi kolmansien maiden yritysten harjoittamaan epäreiluun kilpailuun julkisissa hankintamenettelyissä, varsinkaan niiden, jotka tekevät tarjouksia epätavallisen alhaisilla hinnoilla. Lisäksi jotkin EU:n jäsenvaltiot ovat alkaneet sulkea pois sellaisten maiden yritysten tekemiä tarjouksia, joilla ei ole kahdenvälistä tai EU-tason sopimusta.
Sidosyksikköhankinnan (in-house), joka mahdollistaa rakennusurakoiden tai palvelujen tarjoamisen ilman hankintamenettelyjen soveltamista, tulisi olla hankintaviranomaisten poikkeustapauksissa käyttämä väline. Useissa jäsenvaltioissa sitä käytetään kuitenkin yhä useammin yksityisten yritysten vahingoksi.
Julkisilla hankinnoilla on oltava keskeinen rooli vihreässä siirtymässä, sillä ne määrittelevät suurelta osin ne kriteerit, joiden mukaan rakennusyritykset kilpailevat urakkasopimuksista.
Rajoitetaan julkishallinnon in-house-hankintojen mahdollisuuksia.
Kehitetään eurooppalainen, yhteinen elinkaarikustannusten laskentamenetelmä, jota sovelletaan arvioitaessa elinkaarikustannuksia EU:n hankintadirektiivien soveltamisalaan kuuluvissa tarjouskilpailuissa.
Yhdenmukaistetaan epätavallisen alhaisten tarjousten tunnistamiseen käytettävät menetelmät ja hankintaviranomaisten suorittamaa tarkastusta koskevat menettelyt.
Kolmansien maiden tarjoajien hyväksymis- ja poissulkemisperusteita on harmonisoitava, jotta saavutetaan tasapuoliset toimintaedellytykset koko EU:ssa kansainvälisen julkisten hankintojen välineen (International Procurement Instrument) perustamisesta annetun asetuksen mukaisesti.
Hyvänä esimerkkinä tästä on jo komission tiedonanto "Ohjeet kolmansien maiden tarjoajien ja tavaroiden osallistumisesta EU:n hankintamarkkinoille". Ohjeessa selvennetään, että sellaisten kolmansien maiden talouden toimijoilla, joilla ei ole sopimusta EU:n hankintamarkkinoiden avaamisesta tai joiden tavarat, palvelut ja rakennusurakat eivät kuulu tällaisen sopimuksen piiriin, ei ole turvattua pääsyä EU:n hankintamenettelyihin ja ne voidaan sulkea pois.
"Strategisten" hankintojen käyttöä, lähinnä joidenkin ESG-kriteerien (ympäristö, sosiaalinen vastuu ja hyvä hallintotapa) osalta, on arvioitava huolellisesti. On olennaisen tärkeää säilyttää suora yhteys sopimusten myöntämisperusteiden/edellytysten ja sopimuksen tavoitteen välillä.
Vaikka julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä vahvistetaan teknologianeutraaliuden periaate, jotkut hankintaviranomaiset vaativat edelleen tarjoajia käyttämään tiettyä rakentamisen tietomallintamisen BIM-ohjelmistoa (Building Information Modelling). Tämän käytännön välttämiseksi olisi ryhdyttävä toimeen.
Viranomaisia olisi kannustettava hyödyntämään paremmin julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarjoamaa mahdollisuutta esittää vaihtoehtoja tarjouksissa. Tämä edistäisi uusien tekniikoiden ja innovatiivisten ratkaisujen käyttöä.