EU on asettanut kunnianhimoisia ilmastotavoitteita, joihin kuuluvat muun muassa ilmastoneutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä ja energiatehokkaiden korjausten edistäminen.
Euroopan energiaverkossa on tehtävä perusteellinen muutos, jotta se voi ylläpitää suunniteltuja uusiutuvan energian määriä. Tämä edellyttää valtavia investointeja verkkojen, varastojen ja muuntimien rakentamiseen.
Samaan aikaan Euroopassa on meneillään myös digitaalinen murros. Sen vuoksi nykyaikaisen televiestintäinfrastruktuurin on pysyttävä ensisijaisena investointikohteena kaikkialla Euroopassa.
Euroopan liikenneverkko ei ole läheskään valmis, ja suuri osa siitä on nyt heikentymässä (esim. siltojen romahtaminen) kunnossapidon puutteen vuoksi. Siihen kohdistuu myös kasvava paine liikenteen kasvun myötä. Tästä aiheutuu taloudellisia menetyksiä. Myös ilmastonmuutokseen liittyvät sään ääri-ilmiöt vaativat veronsa, minkä vuoksi infrastruktuurissa on otettava huomioon ilmastonmuutokseen sopeutuminen.
Rakennusala on avainasemassa tavoiteltaessa EU:n asettamia kunnianhimoisia ilmasto- ja liikkuvuustavoitteita. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa on kuitenkin edelleen havaittavissa merkittäviä viivästyksiä keskeisten infrastruktuuri- ja asuinrakennushankkeiden toteuttamisessa.
Päätöksentekijöiden, sekä kansallisella että EU-tasolla, olisi asetettava etusijalle infrastruktuurihankkeisiin tehtävien investointien jatkaminen ja niiden toteuttamisen nopeuttaminen, jotta voidaan edistää talouden kilpailukykyä ja nopeuttaa ympäristötavoitteiden toteuttamista.
Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevassa asetuksessa ja Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevassa asetuksessa olisi tarjottava kannustimia esimerkiksi myöntämällä suurempia EU:n avustuksia tai alhaisempia EU:n lainakorkoja rakennushankkeille, joiden hiilijalanjälki on suhteellisen pieni.
Infrastruktuuri-investoinnit edellyttävät kestävää ja lisääntyvää rahoitusta EU:n talousarviosta tai muista rahoituslähteistä. Kunnianhimoinen vuoden 2027 jälkeinen EU:n talousarvio on välttämätön, jos haluamme noudattaa runkoverkon loppuunsaattamisen määräaikoja. Lisäksi on tärkeää ottaa paremmin huomioon tällaisista investoinneista saatavat sosioekonomiset hyödyt ja verotulot.
Euroopan liikenneverkon laajentamiseen ja kunnossapitoon olisi keskityttävä nykyistä enemmän, jotta voidaan varmistaa paitsi sen käyttäjien turvallisuus myös yhtenäismarkkinoiden moitteeton toiminta. Infrastruktuurin hyvä kunnossapito kannattaa paitsi taloudellisesti myös ympäristön kannalta, sillä se pidentää infrastruktuurin elinkaarta ja vähentää päästöjä. Tämän vuoksi infrastruktuurin koko elinkaaren aikaiseen kunnossapitoon liittyvät tarpeet ja kustannukset on otettava huomioon jo infrastruktuurihankkeiden suunnitteluvaiheessa.
Tarvitaan kohdennettuja ja lisääntyviä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtääviä investointeja, jotta infrastruktuuri kestää ilmastonmuutoksen aiheuttamat rasitukset.
Samanlainen eurooppalainen menettely ei toimi kaikille, vaan asettaa kohtuuttomia odotuksia Euroopan keskustasta kauempana oleville maille ja alueille. Euroopan laajuista liikenneverkkoa (TEN-T) määritteleviä säännöksiä on mukautettava siten, että niissä otetaan huomioon etäämpänä sijaitsevien jäsenmaiden ja alueiden tarpeet ja mahdollisuudet.
Kuten rakennusteollisuuden eurooppalaiset järjestöt FIEC ja EIC ovat todenneet EU:n Ukraina-välineen yhteydessä, EU:n yhteisön säännöstössä olisi säädettävä, että kaikki EU:n varoista rahoitettavat ja EU:n hankintadirektiivien mukaisesti hankittavat keskeiset tarvikkeet ja materiaalit olisi oltava avoimia EU:n jäsenvaltioiden, ETA:n, EU:n naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden, Ukraina mukaan luettuna, tai liittymistä valmistelevaa tukea saavien maiden kansalaisille ja niihin sijoittautuneille oikeushenkilöille. Tämä vahvistaisi EU:n talouden vihreää siirtymää ja varmistaisi EU:n varojen tehokkaan käytön rakennustoimintaan.